Viime kesänä saimme parveke kukkalaatikkoon jonkin sortin kukkataimia. Hoidin niitä antaumuksella ja olin ylpeä, sillä olihan ne ensimmäiset kukkaseni jotka säilyivät hengissä. Ne kukkivat kauniisti ja toivat väriä, muutoin niin ankealle parvekkeelle. Syksy tuli, kukat alkoivat kuihtua ja lopulta kuolivat pystyyn. Kukkalaatikossa oli koko talven töröttämässä nämä elottomat, kuivat ja ruskeat kasvin varret. Niiden päälle satoi lunta joka muuttui välillä loskaksi ja sitten sitä lunta tuli taas lisää, unohdin koko kasvit. Muistin kasvit vasta kevät talvella, kun sulanut lumi paljasti kuolleet kasvin varret, jolloin lopulta revin ne juurineen ylös. Suunnittelin hankkivani uusia kukkia täksi kesäksi laatikkoon, no se jäikin suunnittelu asteelle, sillä huomasin laatikossa heräävän elämän. Minä siis tapoin ne, unohdin ne omiinoloihinsa ja lopulta revin ne juurineen irti mullastaan. Ja silti ne kukkivat tänä kesänä kauniimmin kuin koskaan aijemmin.
Älä anna muiden päättää sinun kohtaloasi, juuri nyt on sinun aikasi puhjeta kukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti