ihmisviha...

Okei, ehkä hieman räväkkä otsikko, mutta saimpa huomionne :) !

Todennäiköisesti meillä kaikilla on elämässämme mukana jollain tasolla sellainen ihminen, joka raivostuttaa meitä yli kaiken, jo pelkkä nimen kuuleminenkin nostaa verenpaineet taivaisiin. Tavallisimmin tällaisia tunteita herättävä ihminen on esim. jollain tapaa satuttanut sinua, loukannut sinua tai pettänyt sinut. Tämä ihminen ei välttämättä kuulu juuri sinun lähipiiriin, mutta kuitenkin huomaat jatkuvasti törmääväsi tähän ihmiseen jossain muodossa, joko näet hänet, kuulet hänestä, näet somessa tai puhut hänestä, josta päästäänkin itse aiheeseen....

On ihmisiä jotka herättävät meissä näitä tunteita, se on valitettava fakta. Homman juju on se että miten itse vastaat tähän.

Minusta on puhuttu paljon pahaa selän takana, joten tiedän miltä se tuntuu kun joku kaveri tulee kertomaan mitä juttua nyt minusta liikkuu, minua on haukuttu päin naamaa vaikka millä nimillä, jolloin opin rakentamaan suoja muurin itseni ympärille... Kaiken tämän ja paljon muutakin olen kokenut ja oppinut. Mutta kuitenkin nyt monta vuotta myöhemmin huomaan, etten ole yhtään sen parempi ihminen, kuin nuo muut pahan puhujat. Tilanne on vain muuttanut muotoaan siihen, että nyt minä puhun kaikista niistä pahaa, jotka ovat minua jollain tasolla satuttaneet elämäni varrella. En edes yritä kaunistella asiaa, sillä näinhän se on. Havahduin tähän asiaan hetki sitten, ja ymmärsin, että "jumankauta, nainen! sä olet 20.v haluatko sä tosiaan jatkaa tässä samassa helvetin oravanpyörässä loppu elämäs, vai aijotko sä muuttaa tapojas? "

Raivo ja viha on luonnollisia tunteita, mutta ihan oikeasti, niitä tunteita voi purkaa muuhunkin kuin paskan puhumiseen. Tästä lähin aina kun mieleni tekisi puhua toisesta ihmisestä pahaa, alan tekemään jotain ihan muuta esim. käymään lenkillä, riehumaan kahvakuulan kanssa, siivota, kuunnella musiikkia yms. POINTTI on se että, vaikka sinua oltaisiin kuinka loukattu tai satutettu tai kuinka vaan vihaat jotain ihmistä, niin se EI anna mitään etuoikeutta puhua siitäkään ihmisestä pahaa.... sillä jos me alamme puhumaan myöskin pahaa näistä tyypeistä, niin päädymme olemaan yhtä kusipäisiä kuin he.

Mä epäilen etten ikinä tule oppimaan kierrätyksen ja egologisen elämän saloja, ja tällä tavalla muuttaa maailmaa, mutta jos mä voin tällä asenteen muutoksella vähentää tätä valoillaan olevaa paskan puhumista, kateutta, pahaa, kiusaamista ja surua niin luulempa tekeväni jo aika ison osan maailman parannuksessa.

Ja hei teille jotka löydätte tästä postauksesta jotain niin kamalan hauskaa että siitä on pakko keksiä jotain perin juurin näppärää nälvittävää siinä omassa pikku ringissänne.... no luulempa siinä vaiheessa osoittaneeni tämän postauksen aiheellisuuden.... :)

Ps. Kehotan muistamaan karman lait, jos teet hyvää, saat hyvää. Jos teet pahaa, niin saat sitä itteään.