operaatio piuhoja päähän

Eli tosiaan olen sairastanu nyt n.11- vuotta epilepsiaa, olin siis 8.v kun sain ensimmäisen kouristuskohtauksen. Sen jälkeen saanut useemman kohtauksen ja jossain vaiheessa kuulemma on ollut vaikee hoitotilanne, koska pahimmillaan niitä kohtauksia tuli ilman mitään syytä. Olen ollut ties missä testeissä näitten vuosien aikana, olen ollut piikki kammoinen ja mua on tökitty aina puolenvuoden välein verikokeissa, mulla on ahtaanpaikankammo ja mut ollaan pistetty 4 kertaa mangeettikuvaus putkeen, mulla on erilaisia epilepsian aiheuttamia oppimisvaikeuksia jonka takia ravannut koulupsykologin testeissä ja jopa muisti kuntoutuksessa. 

Tähän mennessä kuitenkin jännitävintä on ollut se kun sairaudestani kerrottiin yhteisesti koko luokalle, pelkäsin niin kovin mitä musta sen jälkeen ajateltais, lapset on kuitenkin siitä ihania että ei olla niin kauhean ennakkoluulosia, eniten ennakkokäsityksiä oli aikuisilla joille vieläkin joudun selittämään että, kyllä minä voin elää täysin omillani, kyllä minulla on ajokortti, kyllä voin tehdä vuorotyötä, kyllä voin joskus ottaa alkoholia, voin valvoa myöhään, voin käydä elokuvissa, voin katsoa telkkaria ja ehkä se tärkein; epilepsia ei ole minun nimeni, joten turha ruveta määrittelemään mua mihinkään "normaali/epänormaali"-lokeroon, ennen kun tutustut. 

Mutta murrosiässä oli vaikeeta. Kävin jatkuvaa pään sisäistä tappelua siitä kuinka oon outo, eikä kukaan huolis itelleen epilepsiaa sairastavaa tyttöystävää, enkä voinu vetää typeriä teini kännejä koska oli jatkuva lääkitys, ja olinha mä vielä niin hirveen tyhmäki että jouduin käymään erityisopetuksessa. Nyt jälkikäteen ajateltuna: oon vieläkin omallatavallani outo (eikö me kaikki olla?), olen kihloissa ihanan miehen kanssa, oon melko tyytyväinen etten oo vetäny niitä teinikännejä (luulen että mulla on aika paljon aikaa maistella erilaisia siidereitä nyt) ja luojan kiitos erityisopetuksesta ilman sitä olisin varmaa vielkin ylä asteella. 

Mutta nyt on koittanut se hetki jota oon pitkään odottanut, sain kutsun EEG-tutkimukseen jossa mitataan aivojen toimintaa. Tän testin jälkeen saan tietää onko mun aivojen sähköhäiriö viimeinkin loppunu, ja jos on niin mun lääkitystä aletaan purkamaan. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat pystyyn että mun värinätärinä ajat olis takana päin..... :)))