super voimieni salat

Noniin eli, mistä minä saan voimaa, siis en tarkoita mistä olen saanut näin julmettoman ison haban, vaan puhun siitä voimasta millä jaksan taapertaa yhä vain kohti sitä ääretöntä ja sen yli, hymyillen :) Suurin osa tulee omista läheisistä ihmisistä, sen tiedostamisesta, että ne ihmiset pysyy silti sun tukena ja niiden lähellä saat olla täysin oma ittes, ilman tuomitsemisen pelkoa. Osa tulee hyvästä ruuasta, erityisesti jäätelöstä (!) , osa taas tulee ilmasta, aurinko paistaa: mahtavaa, sataa vettä: jee, kumisaappaat jalkaan, tai peiton alle kirjaa lukemaan, ukkostaa: peiton alle kirjaa lukemaan, miljoona kynttilää palamaan, sataa lunta: nappailen kielellä niitä hiutaleita. Ja sitten päästään niihin ihmisiin jotka sanovat ettei susta ole johonkin, tai jostain mitä teet, ei ikinä tule mitään sen suurempaa... (jos tunnistit kuuluvasi näihin ihmisiin, jotka ilmeisesti ennaltanäkevät toisten ihmisten tulevaisuuden, pahoittelen te olette ihmistyyppi jota tuskin koskaan tulen ymmärtämään) no mulle tota ollaan tultu sanomaan jo muutamaankin kertaan. Ensireaktio mulla on ainakin epäusko ("miten toi voi sanoo mulle noin?"), lohduttomuus (BYÄÄÄH), raivo (GAPUM!). Lopulta päästään siihen suomalaisen sisun loisto hetkeen, sanotaan: "PERKELE! mähän näytän sille, mä teen sen ja teen sen vielä hyvin! Oppiipahan ettei mua kannata aliarvioida". Ja kyllä tästäkin minä saan voimaa. Sillä epätoivon hetkellä kun olet ihan loppu ja olet valmis lyömään hanskat tiskiin, muistatkin, kuinka se yksi ihminen aliarvioi sut ja miltä se susta tuntu. Jos lopettaisit kesken, se tarkottais että se tyyppi olis oikeessa ja se "voittais".....ei käy....ja hommaa jatketaan uudella palolla. Mitä tästä opimme? Tämän takia reikäpäitä on olemassa.