super voimieni salat

Noniin eli, mistä minä saan voimaa, siis en tarkoita mistä olen saanut näin julmettoman ison haban, vaan puhun siitä voimasta millä jaksan taapertaa yhä vain kohti sitä ääretöntä ja sen yli, hymyillen :) Suurin osa tulee omista läheisistä ihmisistä, sen tiedostamisesta, että ne ihmiset pysyy silti sun tukena ja niiden lähellä saat olla täysin oma ittes, ilman tuomitsemisen pelkoa. Osa tulee hyvästä ruuasta, erityisesti jäätelöstä (!) , osa taas tulee ilmasta, aurinko paistaa: mahtavaa, sataa vettä: jee, kumisaappaat jalkaan, tai peiton alle kirjaa lukemaan, ukkostaa: peiton alle kirjaa lukemaan, miljoona kynttilää palamaan, sataa lunta: nappailen kielellä niitä hiutaleita. Ja sitten päästään niihin ihmisiin jotka sanovat ettei susta ole johonkin, tai jostain mitä teet, ei ikinä tule mitään sen suurempaa... (jos tunnistit kuuluvasi näihin ihmisiin, jotka ilmeisesti ennaltanäkevät toisten ihmisten tulevaisuuden, pahoittelen te olette ihmistyyppi jota tuskin koskaan tulen ymmärtämään) no mulle tota ollaan tultu sanomaan jo muutamaankin kertaan. Ensireaktio mulla on ainakin epäusko ("miten toi voi sanoo mulle noin?"), lohduttomuus (BYÄÄÄH), raivo (GAPUM!). Lopulta päästään siihen suomalaisen sisun loisto hetkeen, sanotaan: "PERKELE! mähän näytän sille, mä teen sen ja teen sen vielä hyvin! Oppiipahan ettei mua kannata aliarvioida". Ja kyllä tästäkin minä saan voimaa. Sillä epätoivon hetkellä kun olet ihan loppu ja olet valmis lyömään hanskat tiskiin, muistatkin, kuinka se yksi ihminen aliarvioi sut ja miltä se susta tuntu. Jos lopettaisit kesken, se tarkottais että se tyyppi olis oikeessa ja se "voittais".....ei käy....ja hommaa jatketaan uudella palolla. Mitä tästä opimme? Tämän takia reikäpäitä on olemassa.

out of the box !

Merkillisen paljon on tapahtunut sen jälkeen kun päätin että oon ihan hyvä tämmösenä, ja se ketä minusta muuttaisi minusta jotain saa suksia suolle :) esimerkki: olen aina hävennyt jalkojani ja pyllyäni, joten kesällä ollut yleensä muotopuolia peittäviä shortseja ja kapreja, nyt olen jopa yrittänyt ruskettaa reisiäni :D 

Pitäisikö ihmisen jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen? Mielestäni ei, jollei ikinä uskaltaudu heittäytyä uuteen, ei voi myöskään kokea sitä mahtavaa onnistumisen tunnetta. Olen viimeaikoina miettinyt kokemuksien keräilyä, miettikääpä mitä hienoja tarinoita/kokemuksia ootte ite kuullut vanhemmiltanne tai isovanhemmilta, mitä te haluatte kertoa omille lapsillenne? TATTADADDAA! nuoruus mikä mahtava aika uusille kokemuksille, lähtekää ulos! nauttikaa elämästä! pukekaa kumisaappaat ja hyppikää lätäköissä!hymyilkää vastaantulijoille! vetäkää vaikka omat tanssi kuviot jalkakäytävällä keskellä kirkasta päivää, pahin mitä tässä voi tapahtua on se, että tosiaankin piristät jonkun toisen harmaata päivää. Ja ah kesä ♥

kuka on kaunis ja kuka ei?

Oma mielipiteeni asiaan on, että jokaisesta ihmisestä löytyy aina jotain kaunista. Oli sitten kyseessä vanha tai nuori ja oli se vaate koko mikä tahansa. Mielestäni pääpointti on että itte viihtyy niissä nahoissa mihin on syntynyt, sen jälkeen kenenkään muun mielipiteillä tai arvostelevilla katseilla ei ole mitään väliä.

Pääsin tänään toteuttamaan yhden salaisen haaveeni, nimittäin toimimaan vaatemallina 50-luvun tyylisissä vaatteissa. Jo sovitukseen mennessä jännitin hirmu paljon, koska ajattelin ettei sieltä varmaan mitään kovin istuvaa löydy (en tosiaan ole missään huippumallin mitoissa). Vaan kappas ensimmäistä kertaa elämässäni puin päälleni täydellisesti istuvat housut (!!! ja olivat vielä S-kokoa ! ). Siis jos haluat saada itsetuntoa kohottavia vaatteita, suosittelen suuntaamaan muotiputiikki Helmeen (suoraan sanottuna, vasta tuon kyseisen sovituksen jälkeen aloin arvostamaan kurvikasta takamustani) !

                                                        
Tapasin tänää niin monta ihanaa, kaunista sekä komeaa ihmistä, sekä lopultakin se iskostui tuonne luu päähän, että jos haluat näyttää hyvältä, niin ensiksi täytyy itsestäkin tuntua hyvältä, eikä tosiaan tarvitse olla kuin pystyyn jäätyny pulkan naru. Tämän päivän innoittamana, yritän lopettaa (no ainakin vähentämään) tämän oman itseni kanssa kriiselyn, ja alan hokemaan itselleni seuraavaa mantraa: "nämä on mun nahkani, tämän parempaa mittatilaus työtä ei saa mistään".

Rakkauden osoitus ihmisille/vuosille 2010-2013

Hellurei ! Jos tunnistit itsesi sellaiseksi ihmiseksi joka on kanssani noina vuosina ollut jollain tapaa tekemisissä, haluan vain sanoa kiitos. Jos tunnet minua hiukan paremmin, niin ymmärrät ettei nuo vuodet olleet kovinkaan helpot, mutta onnekseni tapasin niin monta uutta ja ihanaa ihmistä jotka tukivat niiden vaikeiden hetkienkin läpi, ja joiden kanssa on naurettu useasti vedet silmissä :).

 

Olen oppinut kuinka yksikin ihminen voi tehdä toisen ihmisen elämään pysyvän muutoksen, mutta se on ihmisestä kiinni onko se muutos positiivinen vai negatiivinen. Jokainen ihminen kenet olen kohdannut on muuttanut minua suuntaan tai toiseen. Toisaalta olen tyytyväinen että tapasin myös niitä ihmisiä ketkä yritti satuttaa, ilman niitä en olisi välttämättä opinnut kääntään omia heikkouksiani voimavaroiksi, ja myöskin tällaisten ihmisten avulla pääsi jälleen huomaamaan, kuinka ne todelliset ystävät saa sut nousemaan syvemmästäkin suosta. 

Noina vuosina opin myös mitä se paljon puhuttu ryhmähenki käytännössä ja parhaimmillaan voi olla. Opiskelu vuodet voi olla täys helvetti, tai jotain ihan muuta, riippuen hyvin paljon luokka kavereista ja omasta asenteesta. Vuosilukujen on tarkoitus muistuttaa mua itseäni siitä yhden ihmisen vaikutuksesta ja asenteesta, sekä vaikka elämä kuinka potkis päähän mulla on aina noi ihmiset ja muistot. :)